Tavoitteena keskushermostosairauksien parempi diagnosointi ja hoito
Orionin Tutkimussäätiö myönsi 50 000 € apurahan farmasian tohtori Nea Korvenlaidalle vuodelle 2025. Korvenlaita tutkii solunulkoisia vesikkeleitä ja niiden potentiaalia keskushermostosairauksien diagnosoinnissa ja hoidossa Johns Hopkinsin yliopistossa Baltimoressa, Yhdysvalloissa.
Solunulkoiset vesikkelit
Itä-Suomen yliopistosta farmasian tohtoriksi vuonna 2021 valmistunut Nea Korvenlaita aloitti solunulkoisten vesikkeleiden tutkimuksen jo maisterivaiheessa. Solunulkoiset vesikkelit ovat solukalvon ympäröimiä pieniä kuplia, joita erittyy kaikista soluista, ja ne voivat toimia solujen välisinä viestinviejinä. Korvenlaita tutkii erityisesti vesikkeleiden vaikutusta ja toimintaa keskushermostosairauksien, kuten aivohalvauksen ja Alzheimerin taudin, patologiassa.
Korvenlaita korostaa, että solunulkoisten vesikkeleiden tutkimuskenttä on edelleen suhteellisen uusi ja sen mahdollisuudet ovat valtavat. Vesikkelit voivat kantaa proteiineja ja muita molekyylejä lähtösolustaan ja viestiä muille soluille elimistössä. Tämä tekee niistä erityisen kiinnostavia mahdollisina diagnostisina biomarkkereina, jotka voivat paljastaa keskushermostosairauksien riskejä ja etenemistä.
Apurahat mahdollistivat lähdön Yhdysvaltoihin
Orionin Tutkimussäätiön ja Osk. Huttusen säätiön myöntämät apurahat mahdollistivat Korvenlaidalle ja hänen perheelleen muuton Yhdysvaltoihin tutkimuksen ajaksi. Korvenlaidan tavoitteena on tehdä tutkimusta Yhdysvalloissa ainakin vuosi ja mahdollisuuksien mukaan myös pidempään.
Korvenlaita kertoo, että yksi tutkimuksen suurimmista haasteista on vesikkeleiden pieni, alle 100 nanometrin, halkaisija, mikä vaatii erittäin herkkiä menetelmiä niiden mittaamiseen. Johns Hopkinsin yliopistossa hänellä on käytössään alan uusinta teknologiaa, kuten virtaussytometriasta kehitettyjä Nano Flow -analysaattoreita ja superresoluutiomikroskooppi, jotka mahdollistavat yksittäisten vesikkeleiden koon ja määrän tarkastelun, sekä niiden sisältämien proteiinien analysoinnin.
Tutkimusrahoituksen leikkaukset näkyvät Korvenlaidan mukaan myös Johns Hopkinsissa. Tässä maailmantilanteessa tutkimuksen oma rahoitus onkin erityisen tärkeää. Henkilökohtainen apuraha antaa Korvenlaidalle varmuutta siitä, että hän pystyy jatkamaan tutkimustaan Yhdysvalloissa. Korvenlaita korostaakin, että suomalaiset tutkimusapurahat ovat erittäin tärkeitä, sillä ne mahdollistavat tutkijoiden kansainväliset vierailut ja osaamisen tuomisen takaisin Suomeen. Sen lisäksi, että ulkomailla saattaa olla tutkimuslaitteistoa, jota ei ole Suomessa saatavilla, luodaan ulkomailla myös tutkijalle tärkeitä sosiaalisia verkostoja. ”Kukaan ei tee huippututkimusta yksin. Ei edes Johns Hopkinsissa”, Korvenlaita muistuttaa.
Polku tutkijaksi alkoi yläasteelta
Korvenlaidasta ei koskaan pitänyt tulla tutkijaa: ”En koskaan ajatellut, edes aloittaessani farmasian opintoja, että tutkijan ura olisi vaihtoehto.” Jälkikäteen Korvenlaita on kuitenkin ajatellut, että alan sopivuuden olisi voinut huomata jo yläasteella. Korvenlaidan lähipiirissä ei kuitenkaan ollut tutkijoita, joista olisi voinut ottaa esimerkkiä omalle uravalinnalle.
”Merkittävin syy sille, miksi olen päätynyt lopulta tutkijan urapolulle, on yläasteen kemian opettajani”, Korvenlaita muistelee. Opettaja opetti kemiaa tutkimisen kautta: kokeet suunniteltiin ja toteutettiin ja sen jälkeen pohdittiin, miksi niin kävi. Korvenlaita on myöhemmin miettinyt, että tuohan on juuri sitä, mitä tutkija tekee.
Korvenlaita kokee saaneensa uransa aikana kannustusta ja tukea opettajiltaan, jotka ovat auttaneet häntä uskomaan omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa tutkijana. Hiljattain Korvenlaita otti yhteyttä yläasteaikaiseen kemianopettajaansa kiittääkseen häntä. ”Halusin kertoa opettajalleni, minne asti olen päätynyt, ja että suuri osa siitä on hänen ansiotaan.” Eläkkeelle jäänyt opettaja oli todella otettu näistä terveisistä.
Yliopistoon ammattikoulun kautta
Yläasteen jälkeen Korvenlaita ei suinkaan suunnannut lukioon, vaan lähti ammattikouluun opiskelemaan itseään kiinnostavaa alaa: laboratoriolinjaa. Korvenlaita piti opinnoista ja laboranttikoulu viitoitti suuntaa kohti farmasian opintoja. Työharjoittelu Tampereen yliopiston immunofarmakologian tutkimusryhmässä herätti Korvenlaidan kiinnostuksen lääkeaineisiin liittyvään kemiaan.
Korvenlaita kuitenkin epäröi, voisiko hän hakea yliopistoon ammattikoulupohjalla ja pärjäisikö hän farmasian opinnoissa. Ammattikoulun opettajat olivat onneksi kannustavia ja Korvenlaita päätyi hakemaan yliopistoon. ”Muistan yhden ammattikoulun opettajan aina sanoneen, että hyvät pärjää aina”, Korvenlaita muistelee. Opintojen maisterivaiheessa Korvenlaita oli ainut, jolla ei ollut lukiokoulutusta. ”Haluan muistuttaa, että erilaisia urapolkuja on runsaasti ja juuri tämän vuoksi tuon omaa taustaani esiin”, Korvenlaita selittää.
Vesikkelit veivät mennessään
Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon Korvenlaita lähti omien sanojensa mukaan vain kääntymään, mutta toisin kuitenkin kävi. Korvenlaita vietti Kuopiossa lopulta miltei 10 vuotta. Graduaiheen etsinnän myötä Korvenlaita törmäsi vesikkeleihin ja yhtäkkiä hän huomasi luvanneensa kirjoittaa myös väitöskirjan graduaiheestaan. Vesikkelit siis veivät mennessään.
Korvenlaita kertoo, että hermorappeumasairaudet, kuten Alzheimerin tauti, ovat kasvava ongelma ikääntyvässä väestössä. Nykyiset diagnostiset menetelmät, kuten kuvantaminen ja aivobiopsiat, ovat usein raskaita ja invasiivisia. Korvenlaidan tutkimuksessa pyritään kehittämään menetelmiä, joilla verinäytteestä voidaan tunnistaa solunulkoisten vesikkeleiden sisältämiä biomarkkereita, jotka ennustavat sairauksien riskejä ja mahdollistavat varhaisen diagnoosin ja hoidon.
”Diagnostisilla biomarkkereilla voitaisiin mahdollisesti havaita jo aiemmin riski sairastua. Tämä voisi parantaa nykyisten lääkkeiden hoitovastetta, kun hoito päästäisiin aloittamaan jo ennen kuin aivojen hermosoluista iso osa on pysyvästi vaurioitunut”, Korvenlaita selittää.
Terveiset nuorille tutkijoille
Korvenlaita kannustaa nuoria tutkijoita verkostoitumaan sekä rohkeasti tarttumaan tilaisuuksiin oppia ja kehittyä. Tutkijan uralle on monia polkuja, joten on tärkeää uskoa omiin mahdollisuuksiinsa
”Ei tarvitse olla sosiaalinen ekstrovertti ihminen, jotta pystyy verkostoitumaan. Riittää, kun rohkeasti menee ja tekee ja on kiinnostunut muiden osaamisesta. Lisäksi kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan lähteä lyhyillekin käynneille uusiin paikkoihin oppimaan, sillä sieltä saa aina kontakteja.” Korvenlaita kannustaa.
Tulevaisuus tutkijana
Mitä Korvenlaita odottaa omalta tulevaisuudeltaan? Suunnitteilla on palata Suomeen ja tuoda uutta osaamista mukanaan. Tutkijan uraansa Korvenlaita aikoo ehdottomasti jatkaa, mutta aika näyttää, missä ja miten. Tulevaisuuden haaveena on ainakin perustaa oma tutkimusryhmä. Orionin Tutkimussäätiö toivottaa Nea Korvenlaidalle onnea ja menestystä nykyiseen tutkimukseen ja tulevaisuuden haaveisiin!
Orionin Tutkimussäätiö myöntää vuosittain noin 1,1 miljoonaa euroa apurahoina nuorille tutkijoille. Vuodelle 2025 säätiö myönsi yhteensä 112 apurahaa, joista 19 oli suuria, väitöstyön jälkeiseen tutkimukseen käytettäviä apurahoja ja 93 väitöskirjan tekoon tarkoitettuja pienempiä apurahoja.